Klara vappen ja silleen
Vappu on jännä. Yhtäällä teinit sammuvat Kaivopuistoon ja katuojiin, toisaalla vanhoilliskommarit heiluttelevat lippujaan ja laulavat vakavina taistolaislaulujaan. Patsaat lakitetaan, laitetaan ylioppilaslakit (tai haalarit tai muut vetimet) päälle, julkaistaan absurdia huumoria sisältäviä vappulehtiä, vappuna tapahtuu paljon. Vappu on samaan aikaan sekä sietämätön, väkinäinen viinanvetojuhla, että ihan kiva kevättä juhlistava, ihmiset yhteen kokoava tapahtuma, jolloin saa juoda simaa ja syödä munkkeja. Koska nehän ovat vapussa kiistämättä se paras asia.
Perttu Häkkisen kolumni viikon Nyt-liitteessä oli mielenkiintoinen, joskaan en tiedä, olenko hänen kanssaan nyt aivan samaakaan mieltä. Koska olen kova jahkailija, voisin todeta hänen kirjoituksensa olevan ihan osuva, mutta taas toisaalta se edustaa tätä tyypillistä Nyt-liitteen yltiökyynistä linjaa; kaikki juhlat ovat kammottavia kollektiivikalabaliikkeja joista ei synny muuta kuin porua ja ruumiita.
Onhan se kuitenkin totta, että nykymuodossaan vapun perinteitä noudatetaan vain näennäisesti, ja pääpaino on siinä alkoholin kaksin käsin kiskomisessa. Se, että viinaa juodaan ja että sitä on paljon, on pakollinen itseisarvo vapusta puhuttaessa. On edelleen hyväksyttävämpää sammua katuojaan kusinen haalari päällä, kuin olla tekemättä tätä. Toisaalta, vapun joukkokännäyksen syy voipi olla melko yksinkertainenkin. Mennessään esimerkiksi Helsingin keskustaan vappuaattoiltana, voi päähän hiipiä nopeasti seuraava ajatus: eihän tällaista voi selvinpäin katsella. Mutta ironista on tosin se, että ensimmäinen työväenvappu oli aikoinaan raittiusliikkeen järjestämä.
En kuitenkaan viitsi tuomita vappua yhtä jyrkin sanankääntein kuin Häkkisen Perttu. Vaikka minua etookin ihmisten naurettava sähläys, en jaksa ruveta tuomitsemaan heitä siitä. Mikäli he eivät vapulleen muuta tekemistä keksi, niin eipä sille kai voi mitään. Ja kyllä vappuna saa alkoholia juoda – niin tein minäkin – mutta ei sitä tarvitse heti sikailuksi vetää. Ja pitääpä tuota sikailua varoa muutenkin näinä päivinä.
Oma vappuni sujui oikein mukavasti, kaukana oksentelevista teekkareista tai Helsingin keskustasta. Itse asiassa pari vuotta sitten kävin Havis Amandan lakitusta katsomassa, eikä se meno nyt niin kamalaa ainakaan siihen aikaan vielä ollut. Vappuaattona istuimme iltaa tuttujen kanssa ja illan päätteeksi katsoin Frank Zappan Baby Snakes –konserttileffan Yle Teemalta. Tänään taas tuli käytyä ensi kertaa perinteikkäällä vappulounaalla Karjaan vanhalla paloasemalla.
Täytyy vain todeta fakta, että suomenruotsalaisten kyky juhlia on vain paljon – sanoisinko – sofistikoituneempaa kuin suomalainen juhlinta. Tunnelma oli juuri sopivan riehakas mieskuoron johtamine juomalauluineen kaikkineen, olematta kuitenkaan liian nukkavieru. Muuan ystäväni oli myös karkeloita todistamassa, eikä hänkään näitä pippaloita pahakseen pannut, vaikka taisimmekin olla ainoat ikäluokkamme edustajat. Ehkä tämä on vain jotain kuivaa pikkuporvarillisuutta, mutta kyllä minä siitä huolimatta valitsen sen mieluummin kuin Kaivopuistossa ördäämisen.
Olen tosin ajatellut, että jonain vappuna voisi toki mennä käymään Helsingin keskustassa vilkaisemassa myös muutakin meininkiä kuin tuon Mantan lakituksen – ihan vain kokeillen, että mistä olen jäänyt paitsi. Mutta jääkööt se tulevaisuuteen, tähän vappuun olen kuitenkin ihan tyytyväinen.
Jätä kommentti