Ylioppilas Larvanto pitää lakkia koko kesän
Paljon on kesällä tapahtunut. Ensin oli lakkiaiset, sitten tuli eurovaalit, ja sitten olikin jo pääsykokeet. Kolme suhteellisen isoa tapahtumaa kahden viikon sisään. Vähemmästäkin tulee ähky.
Lakkiaisten jälkeen olisi varmaan pitänyt olla jonkinlainen täyttymyksen tunne. Nyt se lukio sitten oli ohi. Kolmen vuoden aherrus päättyi. Itselleni se tuntui enemmänkin muodollisuudelta ja velvoitteelta. On sitä tässä tullut istuttua kotona neljä kuukautta. Lukiohan loppui jo helmikuussa. En toki kiellä sitä, etteikö kyseessä olisi ollut hieno ja ikimuistoinen päivä, mutta se pitkä uloshengitys tapahtui jo viimeisen lukukauden jälkeen – tai viimeistään kun kirjoitukset päättyivät. Nyt käytiin vain koululla hakemassa lakki.
Eurovaaleista tuli turinoitua jonkin verran jo Istuntosalissa, että ehkäpä ei niistä sen enempää. Oma ehdokkaani ei päässyt sisään. En sitä odottanutkaan, mutta kun hän tuli vastaan lähestulkoon jokaisen vaalikoneen top-10:ssä, niin tein valintani tällä kertaa sitä kautta. Pääsykokeisiin luvun lomassa kun en pahemmin ennättänyt ehdokkaiden agendoja tutkiskella. Mutta uskon, että oikealle henkilölle ääneni sentään meni.
Ehkä luin pääsykokeisiin vähän liikaakin, kun niiden kirjaosio oli melko mitätön verrattuna muihin osioihin. Itse kirja, Media markkinoilla (tai siis sen ruotsinkielinen versio, Medierna på marknaden), on aiheeltaan ihan mielenkiintoinen, mutta vähän kuivasti esitetty. Monet asiat ovat ainakin itselleni tuttuja (median viihteellistyminen, siirtyminen asiajournalismista viihdejournalismiin jne.), mutta oli seassa jonkin verran myös ihan uutta ja tarpeellistakin tietoa. Kokonaisuutena kirja toimii hyvin jonkinlaisena johdatuksena mediapolitiikan ja –toiminnan maailmaan.
Koska hain Social- och kommunalhögskolanin journalistiikka-linjalle, oli kokeen pääpaino kuitenkin kirjoittamisessa. Vaikka olenkin koko ikäni ruotsiksi opiskellut, ei sen kirjoittaminen kuitenkaan suju yhtä sutjakasti kuin suomen. Mutta mielestäni tällä kertaa ei tarvinnut turhan paljon kielen kanssa tuskailla. Ongelmia tuotti enemmänkin järkevän sisällön tuottaminen, mutta luulisin onnistuneeni siinä ihan siedettävästi.
Töölöstä (missä tämä koe pidettiin muuten viimeisen kerran, koko laitos siirtyy käsittääkseni kesän aikana keskustakampukselle) painoinkin sitten heti Kalliossa sijaitsevaan, sarjakuva- ja levykauppa Pitkämieheen. Ilmainen livemusiikki kun toimii aina. Siellähän soitti kanadalainen power metal –ikoni Thor. Jos He-man soittaisi metallia, olisi se luultavasti tällaista. Laulaja heilutteli muovimiekkoja ja –kirveitä, vaihtoi päähänsä erinäisiä kypäriä ja väänsi rautatangon käyräksi. En yllättynyt, kun törmäsin keikalla Jussi Lehtisaloon, hän kun on julkaissut Ektron kautta kaksi bändin levyä ja oli hankkimassa bändiä Suomeen.
Juttutuokio Jussin kanssa johti siihen, että ostin hänen autonsa takakontista Circlen Taantumuksen (tämä vuonna 2001 julkaistu levy julkaistiin nyt Ektron toimesta uudestaan) ja Saturnus Reality –DVD:n. Tuo loistava psykedeelinen ”dokumentti” esitettiin pari vuotta sitten Kiasmassa Avanto-festivaalin yhteydessä, ja olen siitä lähtien halunnut nähdä sen uudestaan. Leffa julkaistiin alkukeväästä No Quarter –firman kautta. Vaikka kyseessä onkin loistava katsaus Circlen estetiikkaan, voi se ulkopuolisen silmin näyttää päämäärättömältä pelleilyltä. Kaikki tapahtuu Jussi Lehtisalon vanhempien mökillä, jonne bändi menee soittamaan ja nauhoittamaan. Metsästä löytyy meteoriittikraatteri, kaislikosta Kaislameren Oraakkeli, banjoa ammutaan jousipyssyllä (muttei osuta) ja Mika Rättö hiihtää ja ui. Elokuva on juuri niin hämmentävä, mitä Circleltä voi odottaa.
Sitten liityin – kavereiden painostuksesta – tähän lopunajan ekshibitionismia palvovaan, ihmiset näyttöruutujensa taakse piiloitetuksi pikselimössöksi muuttavaan yhteisöön, Facebookiin. Saa nyt nähdä, miten senkin kanssa käy. Ehkä sitäkin voisi käyttää johonkin hyödylliseen, vaikkapa oman musiikin tyrkyttämiseen ja Istuntosalin mainostamiseen. Itse asiassa tuossa pääsykoekirjassanikin käsiteltiin Facebookia ja muita vastaavia nettiyhteisöjä, lähinnä siitä näkökulmasta, miten tällaiset sivustot hälventävät julkisuuden ja yksityisyyden rajaa. Täältä minut sitten löytää. Jos nyt aivan innostuu, niin voi sitä kaveriksikin lisätä.
Ja mitäkö järkeä otsikossa on? Katso tämä.
Jätä kommentti