Kummallinen pitäjä

Muutin parisen viikkoa sitten noin yhdeksäksi kuukaudeksi Kaustiselle. Syynä tähän oli opiskelupaikka; Helsingin yliopiston kieltäydyttyä ottamasta vastaan opiskelupotentiaaliani journalismin ja valtiotieteen saralla, päätin suunnata Ala-Könni-opistoon. Se on kansanmusiikkiin keskittyvä Etelä-Pohjanmaan opiston siipi, joka toimii maineikkaan Kaustisen maineikkaassa Kansantaiteenkeskuksessa.

Miksi sitten tänne? Ajattelin, että olisi kiva kerrankin opiskella jotakin itseäni oikeasti kiinnostavaa ja mielenkiintoista, ja kansanmusiikki nyt sattuu olemaan uskomattoman mielenkiintoinen musiikinala. Populaarimusiikkiin törmää kaikkialla, ja taidemuusikoksi en ole tarpeeksi pätevä. Kansanmusiikki on häpeällisen ylenkatsottua ja suorastaan väkivalloin marginaaliin tunnettua, joten sanotaan että yritän korjata tätä epäkohtaa omalla tavallani.

Vaikka olen ehtinyt majailla täällä vasta noin kaksi viikkoa, on mielenkiintoista huomata kunnan kaksijakoisuus. Yhtäällä on kulttuuripuoli: Musiikkilukio, jonka oppilaat ovat kotoisin kaikkialta Suomesta, Kansantaiteenkeskus ja sen omaperäisen arkkitehtuurin suojissa toimiva Kansanmusiikki-instituutti, Tallari-yhtye ja Ala-Könni-opisto, sekä näiden lisäksi toki pitkä pelimanniperinne ja se tarunhohtoinen festivaali.

Toisaalla näkymä on kuin mistä tahansa suomalaisesta maalaispitäjästä: S- ja K-diktatuuri vallitsee kauppojen suhteen, vaan onpa mukaan ängennyt myös Halpa-halli, yleinen ketju Pohjanmaalla. Paikalliset nuoret revittelevät mopoillaan ja autoillaan, Teboilin terassilla isännät istuvat kahvilla lippis päässä. Kulttuurit kohtaavat harvemmin, kuuleman mukaan muusikkohippejä katsellaan kylällä edelleen pitempään.

Kaustinen on eksentrinen tapaus myös politiikan saralla. Täällä nimittäin perussuomalaiset on valtuuston toiseksi suurin puolue kymmenellä paikallaan. Kärjessä keikkuu totuttuun tapaan viisitoista paikkaa omaava keskusta, kun taas sekä kokoomus että SDP ovat saaneet tyytyä yhdeen valtuustopaikkaan. Voisi sanoa, että täällä ilmenee parhaiten maaseudun tyytymättömyys luottopuolueeseensa, ja viimeisenä keinona nähty hätähuuto kaiken pelastavan perussuomalaisten perään.

Joku kulttuuriantropologi tai politiikan tutkija saisi varmaan hyvää materiaalia tutkimukseensa täältä. Valtuuston sukupuolijakauma on myös omaperäinen – 27 paikkaa kattavassa valtuustossa istuu 23 miestä ja 4 naista. Näin kaupunkilaisen feministin näkökulmasta tilanteeseen suhtautuu toki varauksella, vaikka toisaalta ei asiassa ole mitään uutta ja ihmeellistä. Ihmeellistä on enemmänkin se, että näemmä neljä vuosikymmentä kestäneestä kaikenlaisten kulttuurien vuosittaisesta pommituksesta ei ole kantaväestön käteen jäänyt juuri mitään. Suomalaisen maaseudun pysähtyneisyys on suorastaan huvittavaa.

Positiivista on kuitenkin se, että paikkakunta on pysynyt eläväisenä. Äitini, joka aikoinaan kävi täällä evankelisen kansanopiston, kertoi että täällä on nykyään melkein enemmän elämää kuin 70-luvulla. Maaseudun näivettyminen ei näkyne ainakaan Kaustisella. Ja onhan Kokkolakin vain reilun neljänkymmenen kilometrin päässä, joten sinnekin pääsee melko helposti aina tarvittaessa. Osasyynä on varmasti myös koulutoiminta ja etenkin musiikkilukio. Eli vaikka kulttuurielämä ja kantaväestö harvemmin täällä kohtaavat, on kulttuurielämän ylläpito kuitenkin melkoisen tärkeä asia paikkakunnan eläväisyyden kannalta.

Kaustiselta löytyy vielä yksi kummajainen, Pauanne. Tämä 1980-luvun alkupuolella rakennettu kirkonkylän eteläpuolella sijaitsevalla kalliolla seisova rakennuskompleksi vie Kaustisen monipuolisuuden suorastaan surrealistisiin sfääreihin. Se rakennettiin käytännössä yhden miehen, Tapani Hietalahden, toimesta kansanparantajien kokoontumispaikaksi. Kuitenkaan tällainen hanke ei uusliberalistisessa maailmassamme taloudellisesti kannattanut, ja erinäisten kommervenkkien (paikalla pyörivät aikoinaan myös elämäntapaintiaanit)  jälkeen paikka päätyi helsinkiläiselle outolinnulle ja toisinajattelijalle, Aulis Junekselle.

Herra Junes oli itse paikalla, kun kävimme opistoporukan kanssa ihastelemassa Pauanteen omalaatuista arkkitehtuuria ja mystistä tunnelmaa. Keskustelutuokio hänen kanssaan oli hyvin mielenkiintoinen. Vaikken allekirjoitakaan hänen kauhistelujaan ”kaikenlaisten hottentottien kestitsemisestä” kansanmusiikkifestivaalien yhteydessä, ymmärrän hänen huolensa festivaalien kaupallistumisesta. Olipa jopa Pauannekin yritetty vetää mukaan kaljatelttakulttuuriin, mutta tästä Junes oli ehdottomasti kieltäytynyt. Hän piti ideasta, että festivaalien yhteydessä myös Pauanteella olisi tapahtumaa, mutta sen pitäisi olla täysin epäkaupallista. Toisaalta pieni rahallinen avustus ei varmaan haittaisi, koska paikka on melkoisen ränsistynyt. Mutta jos paikalle ryhdytään rahtaamaan metrilakukojuja ja kalja-aurinkovarjoja, on jokin pielessä.

Junes selosti myös paikan etymologista alkuperää. Pauanne kun ei ole mikä tahansa nimi, vaan Ukko ylijumalan toinen kutsumanimi. Pakanallisuus ja muinaisusko liittyvät tiiviisti paikkaan, vaikka osa alueen aurasta lieneekin folklorismia. Junes itse on ihan rehellinen pakana, vaikka onkin toiminut kirkon palveluksessa. Sukset menivät kuitenkin ristiin niin käytännössä kuin henkiselläkin puolella.

Keskustelu polveili myös siihen, miten katolinen kirkko aikoinaan tuhosi paikallista perinnettä, ja miten Pauanteen alueella kuulemma aina on ollut jonkinlaista pakanallista toimintaa. Kirkko karttaa paikkaa nykyäänkin. En tiedä, kuinka suuri osa tästä on totta ja paljonko Junes selosti omiaan, mutta paljon nähneenä ja Pauanteella aikaa viettäneenä hän varmasti tietää mistä puhuu. Joka tapauksessa Pauanne on upea ja äärimmäisen inspiroiva paikka, jossa tulee varmasti vierailtua vuoden aikana enemmänkin.

Kaustisen ja sen sisällä toimivien hankkeiden monimuotoisuudesta voisi turinoida enemmänkin, mutta jätetään raportti tällä erää tähän. Mielenkiintoiset yhdeksän kuukautta on kuitenkin tulossa, siitä olen varma.

~ kirjoittanut kumiorava aloitettu syyskuu 12, 2009.